Minimatka Mikkeliin
Talvipakomatkan jälkeen on ollut hiljaista blogissa ja reissurintamalla. Viikonloput ja vapaat ovat kuluneet luku-, ajatus- ja kirjoitusharjoituksiin. Viikko sitten kävin kuitenkin Mikkelissä.
Talvipakomatkan jälkeen on ollut hiljaista blogissa ja reissurintamalla. Viikonloput ja vapaat ovat kuluneet luku-, ajatus- ja kirjoitusharjoituksiin. Viikko sitten kävin kuitenkin Mikkelissä.
Loppukesästä kävin iltaretkellä neljännessä kotikaupungissani Espoossa, tarkemmin ottaen Tapiolassa.
Ihailen ja arvostan retkeilijöitä, jotka kartalla ja kompassilla suunnistavat sinne minne huvittaa. On noloa tunnustaa, että on maantieteilijä mutta maastossa suunnistamisen taitoja on viimeksi harjoitettu kenttäkursseilla vuosituhannen alussa. Siksi minäkin rakastan merkittyjä reittejä.
Kahden epäonnisen uudelleenkalenteroinnin jälkeen pääsin viimein viikonlopuksi Kuopioon nauttimaan hyvästä seurasta ja Sisä-Suomen maisemista. Retken pääasiallinen tarkoitus oli parantaa maailmaa nuoruudenystävän kanssa. Mikäpä sopisi siihen paremmin kuin ulkoilu lähimetsissä ja kaupungin kaduilla.
Olen tänä kesänä heinäkuun töissä. Lomalaisten kadehtimisen sijaan päätin, että tämä on erinomainen tilaisuus kehitellä pieniä retkiä iltojen ja viikonloppujen iloksi. Toista viikkoa sitten suuntasin Tammisaareen ja Hankoon. Päivästä Hangossa kirjoittelin jo aiemmin.
Ensimmäisestä kevättalvisesta Hangon retkestäni on jo yli neljä vuotta. Tuolloin ihailin hyytävän meren liplatusta jäiden juuri lähdettyä, rauhoituin talvilevolle käyneessä kaupungissa ja päätin, että tänne on tultava uudelleen nauttimaan kesästä. Tammisaaren viikonloppuretkeltä oli kätevää pistäytyä päiväksi Hankoon.