Metsään meni? Matkailu ja ilmastoahdistus

Viimeksi menin metsään tänään Örön linnakesaarella.

Viimeksi menin metsään Örön linnakesaarella Saaristomeren kansallispuistossa.

Syksyn ilmastokeskustelu on laajentunut myös vapaa-ajanmatkailuun ja hyvä niin. Lentoliikenteen mahdollistama matkailu: nopeasti, usein, kauas, edullisesti on arkea monelle vauraan väestönosan asukkaalle. Perusteluja lomalentomatkojen tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta, syyllisten etsintää ja suoria lennän koska voin -lausahduksia on lyöty pöytään. Ei ihme, että ilmastoahdistus iskee matkallakin. Usein keskustelusta puuttuu näkökulmia ja sävyjä joita pohdin tässä kirjoituksessa.

 

Ilmailualan järjestö IATAn lentoliikenteen kasvuennusteet vuoteen 2036 ovat ilmastonäkökulmasta jäätäviä. Koska kyseessä on alan oman etujärjestön ennuste, suhtaudun siihen kriittisyydellä johon sekoittuu pelkoa itseään toteuttavasta ennusteesta. Näin valtavaa kasvua on tulossa! Tarvitaan lisää kapasiteettia maalla ja ilmassa jotta kysyntään voidaan vastata! Sitten rakennetaan ja kappas, kyllähän sille käyttöä löytyy. Maailmanlaajuisesti vaurastuva ja kasvava keskiluokka todennäköisesti haluaa matkustaa jos se on mahdollista ja siihen on varaa. Samaan aikaan ilmastopäästöt pitäisi saada nopeasti alas. Toistaiseksi ei, käsitykseni mukaan, ole näköpiirissä teknologiaa tai polttoainetta jolla lentoliikenne voitaisiin nopeasti saada päästöttömäksi.

 

Osa seuraavassa kommentoimistani vinkeistä, väittämistä ja kysymyksistä tuli esille Helsingin sanomien mielipidekirjoituksissa viime, eli marraskuun 2018 toiseksi viimeisellä viikolla. Lisäksi niissä on kaikuja asiaan liittyvistä keskusteluista some-kanavissa ja mediassa myös menneiltä vuosilta.

 

Vinkki: Matkusta harvemmin mutta viivy kerralla pidempään

Perusajatus on oikea, on parempi matkustaa kerran vuodessa Keski-Eurooppaan kuin piipahtaa lyhyillä viikonloppumatkoilla monta kertaa vuodessa. Mutta, kuinka tämä onnistuu työ- ja muun elämän rytmissä? Ja edelleen, palautumisen näkökulmasta on suositeltavaa irrottautua arjesta melko usein eikä vain kerran vuodessa pitkäksi aikaa. Lentämisen mahdollistavat piipahdukset ja normaalin arjen rytmit ruokkivat toisiaan. Vaatii järjestelyjä raivata aikaa pidemmälle matkalle. Lisäksi: Käsi ylös sinä joka olet joskus tehnyt vaikka kolmen kuukauden reppureissun ja sen jälkeen päätit että nyt on maailma nähty ja voin keskittyä elämääni lähiympäristössä.

 

Vinkki: Ei tarvitse matkustaa oppiakseen vieraista kulttuureista

Olen täysin samaa mieltä. Jos tavoitteena on sivistää itseään se ei tietenkään edellytä matkustamista vaan kriittisesti lukemalla ja katsomalla pääsee pitkälle. Kuitenkaan kulttuurien tuntemus ja sivistys ei taida olla meille kaikille matkailijoille ainoa tai tärkein syy matkustaa. Olemme kehollisia olentoja joka halajaa kokemuksia: Auringon (tai toisen ihmisen) lämpöä iholla, ruokakulttuuria, vaelluksen uuvuttamaa kroppaa, adrenaliiniryöppyä äärisuorituksista ja monia muita asioita jotka tekevät matkailusta kokonaisvaltaisen elämyksen.

 

Vinkki: Suomessa ja lähialueilla voi retkeillä ja matkailla

Tästäkin olen periaatteessa täysin samaa mieltä. Jos seuraat juttujani ja kuvia niin olet varmasti huomannut hehkutukset kansallispuistoista, tätäkin kirjoitan sellaisessa. Kuitenkin, jos ei ole talvikauden suuri ystävä ja nauti pimeydestä, loskasta, valoisista hangista, ei ole helppoa vastustaa mahdollisuutta piipahtaa siellä missä aurinko valaisee päivän ja mielen.

 

Näkemys: Matkustaminen on osa porukkaan kuulumista ja yhteisiä kokemuksia

Junnujen turnaukset, ystäväporukoiden ja perheiden yhteiset matkat. Mistä jään paitsi jos en lähde mukaan? Asiasta on, aivan aiheesta, usein keskusteltu taloudellisesta näkökulmasta. Kaikki eivät voi osallistua. Ulkopuolisuuden kokemus seuraa yhtä lailla jos päättää jäädä pois ilmastosyistä. Pohdin myös, kuinka moni jättäytyy pois vaikka kokisi toimivansa ympäristöarvojaan vastaan vaan lähtee mukaan etsii mielensä sopukoista tai toiminnasta sopivat strategiat ristiriidan lieventämiseksi. Vaakakupissa voi olla muuta arvokasta, kuten yhteenkuuluvuus perheen kanssa. Lisäksi tutkimuksista tiedetään, että tietoisuus matkustamisen ympäristövaikutuksista ei heijastu kovinkaan vahvasti toimintaan, tai näin on tilanne ollut ainakin aiemmin.

 

Näkemys: Haluan matkustaa pois piskuisesta Suomesta johonkin kuhisevaan metropoliin, joten on lennettävä

Tässä kirjoittaja otti kantaa ettei voisi vähempää kiinnostaa matkailla Suomessa vaan että hän kaipaa isojen kaupunkien elämyksiä. Makuasioista ei voi kiistellä ja ymmärrän tämänkin kannan. Pietariin pääsee junalla mutta muutoin lentäminen on ainoa realistinen vaihtoehto (vrt. ensimmäinen vinkki ja kysymys alla).

 

Kysymys: Jos lentojen päästöt ovat liian korkeat niin miten sitten [tähän unelma- tai suosikkikohteesi toisella mantereella] pitäisi matkustaa?

Tähän usein esitettyyn kysymykseen kiteytyy problematiikan ydin. Toistaiseksi ei ole tiedossa teknologiaa tai polttoainetta jolla voisi yhtä nopeasti ja halvalla ylittää moista etäisyyttä. Kaukomatkojen arkipäiväistyttyä vaurastumisen ja edullisen lentomatkailun maailmassa moista matkaa on alettu pitää normaalina. Ts. kaukokohteeseen on siis päästävä ja huomio keskittyy siihen, miten. Onko oleellisempi kysymys se pitäisikö kaukokohteeseen matkustaa? Nokkelimmat lisäksi huomauttavat että jos tästä starttaan autoni ja lähden ajamaan vaikkapa Thaimaahan niin päästöjä tulee siitäkin aika paljon, enemmän kuin lentäen. Totta, lisäksi teknologian edistyminen on pienentänyt lentämisen päästöjä per matkustajakilometri. Mutta entä jos lasketaankin päästöt per matkustettu tunti? Ja otetaan huomioon montako tuntia matka veisi eri kulkuvälineillä Keskeinen muuttuja tässä yhtälössä on siis aika, kuinka usein Thaimaan matkan voi tehdä. Harva meistä lähtisi joka talvi Thaimaahan jos sinne pitäisi ajaa autolla. Lentäen sen sijaan matka taittuu näppärästi vaikka monta kertaa vuodessa jos kukkaro kestää.

 

Keskustelussa minua usein korpeaa kulutus- ja varmasti monen muunkin keskustelun ote: Minä tykkään lukea kirjoja tai retkeillä niin varmaan sitten kaikki muutkin voivat korvata suunnittelemansa kaukomatkat näillä kunhan heille joku vain hoksauttaa asian. Toisen ihmisen asemaan, odotuksiin ja toiveisiin asettuminen puuttuu. Totta tosiaan, nyt kun tuli puheeksi niin taidankin mennä joulukuuksi Nuuksioon viettämään pidennettyä laavuelämystä sen sijaan että lennähdän tropiikkiin unelmarannoille.

 

Krittisistä huomioista huolimatta olen tietysti samoilla linjoilla siitä, että kuvaston ja keskustelun vapaa-ajan vietosta ja matkustamisesta on syytä monipuolistua. Tässä on tietysti kyse tarjonnasta, mainonnasta, ja esimerkiksi vaikuttajien someen tuuttaamasta materiaalista. Vielä enemmän kuitenkin uskon, että kyse on siitä, kuinka lentomatkojen saatavuus (=lentokenttien lukumäärä, sijainti ja saavutettavuus) ja hinta ovat muokanneet vauraiden ajatusta matkailua osana arkea ja vuodenkiertoa. Muuten, oletko joskus pohtinut kuinka helppoa on suunnitella ja vertailla lentomatkojen hintoja kun pohdit kuinka päästä kohteeseen x. Mutta jos haluaisitkin matkustaa muilla keinoin samaan, esimerkiksi Keski-Euroopan kohteeseen? Tunnustan, luovutin kun kesällä suunnittelin matkaa Hollantiin. Periaatteessa kalenterissani oli tilaa, olisin voinut käyttää matka-ajan opiskeluun ja työhön. Sinnikkyys ei kuitenkaan riittänyt laiva-juna -yhdistelmän rakentamiseen. Onneksi vertaistukea löytyy koko ajan aktiivisemmaksi kehittyvästä FB-ryhmästä Maata pitkin matkustavat.

 

Mitä tässä pitäisi sitten tehdä? Yksi sanoo että yksittäisten ihmisten valinnat ratkaisevat, eihän ole tarjontaa jos ei ole kysyntää. Toinen puolestaan, ettei yksilön tekemisillä ole merkitystä että asia on ratkaistava poliittisesti ja säätelyn keinoin. Kolmas uskoo teknologian riemuvoittoon ja päästöttömään nopeaan matkustamiseen tulevaisuudessa. Ajattelen, että kannattaa kokeilla mitä tarkoittaisi matkustaminen vähähiilisemmin ja tuoda myös omassa vaikutuspiirissään esille millaista se on. Ehkä, joku muukin innostuu jos olet oivaltanut jotain myönteistä. Ehdottomasti ongelmaa on ratkottava yhteiskunnan tasolla ja kansainvälisesti. Uskon, että houkutusta on vaikea vastustaa jos ympäristö, niin lähilentokenttä, houkuttelevat hinnat kuin kavereiden upeat kaukolomatarinat, mahdollistavat ja houkuttelevat reissuun. Mitä tulee teknologiaan, haluaisin olla optimisti mutta se on vaikeaa. Tehokkuuden lisääntyminen on kautta ihmiskunnan historian johtanut lisääntyvään kulutukseen kun kuluttamisesta on tullut halvempaa. Ehkä jokin päästötön teknologia tosiaan realisoituu, toivottavasti. Kenties painetta tällaisten projektien edistämiseen olisi enemmän jos yhdessä sopisimme että siihen saakka matkustetaan tällä hetkellä käytössä olevilla vähähiilisillä ratkaisuilla.

Marja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *