Lahemaa – EuroVelo 10:n kaksi linjausta ja vinkki vegaanille

Jägalan vesiputous

Jägalan vesiputous

Kesän toinen Viron retki suuntautui superhelteisessä heinäkuussa Lahemaan kansallispuistoon. Kolmen yön retkemme kääntöpiste oli Purekkarin leiripaikka, maan pohjoisin kolkka saaria lukuunottamatta. Reittimme (linkit lisää valokuvia sisältäviin gps-jälkiin ovat jutun lopussa) seuraili pääosin EuroVelo 10:ä, jolle on osittain kaksi linjausta. Ajoimme molempia reittejä, paluumatkalla oli liikenteellisesti varsin ainutlaatuinen paikka jolla saattaa olla jotain tekemistä linjauksen muutoksen kanssa. Lisää valokuvia päivän etappeihin yhdistettynä näet reittitiedostoista.

 

Perjantai-iltana ajoimme Tallinnasta Kaberneemeen. Jostain ymmärsin, että retkeilypaikalla ei saisi yöpyä joten jatkoimme Kaberneemen kylän kautta läheiselle hiljaiselle rannalle yöksi. Aamulla varsinaisella tulipaikalla oli kyllä yöpyneitä seurueita, mutta rannalla saimme olla rauhassa. Kenties Kaberneemen uimaranta olisi ollut kuitenkin kivempi yöpaikka kuin reitillä näkyvä ensimmäisen illan päätepiste.

 

Lauantaina reittimme jatkui enimmäkseen rantoja pitkin Purekkariin. Lämpötila lähenteli päivän aikana 30 astetta enkä ollut osannut ajatella, että mereen ei oikein olisi menemistä sinilevän takia. Levätilanne ylitti Suomessa uutiskynnyksen juuri tuona viikonloppuna. Viinistun kylässä oli onneksi mahdollisuus käydä pientä korvausta vastaan vierasvenesataman suihkussa (5 eur / 2 hlöä). Tosin, Purekariin päästyämme ja leirin pystytyksen jälkeen olisi mielellään kastellut itsensä uudelleen. Maameri-tuulen tyynnyttyä olo oli jopa tuskainen auringon vielä paistaessa. Kävely nimen nokalle pohjoispistettä kohti ei juuri helpottanut. Poikkeuksellinen sää oli houkutellut ymmärrettävästi paikalle muitakin lomalaisia ja viikonlopunviettäjiä joten leiripaikoilla paljon väkeä, mutta melko rauhallista. Minivinkki vegaaneille (muillekin nälkäisille ja janoisille: Leesi Poodin jäätelö-, olut- ja herkkuvalikoimat ovat erinomaista ensiapua väsähtäneelle pyöräilijälle  Illalista söimme Viinistun kylän “kesäteatteriravintolassa”, jonka ruoka taisi olla peräisin viereisen hotelliravintolan keittiöstä.

 

Sunnuntaina käänsimme keulan kohti Tallinnaa. Alun perin olimme suunnitelleet ajavamme lauantai-iltana Lepispean leirintäalueelle. Ideana oli, että sinne olisi voinut yöpymisvuorokauden aikana jättää tavarat ja tutustua hieman kävellenkin metsäreitteihin. Rantareitin kautta lauantaille kertyi kilometrejän sen verran, ettei intoa riittänyt Lepispeaan saakka. Metsistä saimme nauttia pyöräillessä. Sunnuntai-illaksi tähtäsimme Tsitren leiripaikalle. Päivän aikana taisimme poiketa EuroVelolta välttääksemme edellispäivän reittejä. Samalla tuli koettua rappioromanttinen Kolgan linna, jossa on varsin viehko ravintola, museo ja kauppa. Kokemusta meillä on vain ensiksi mainitusta eli ravintolasta. Vegaani saattaa jäädä nälkäiseksi, tai kenties kannattaa kysellä päivän annoksista ennakkoon.

 

Maanantaina palasimme Tallinnaan ja laivalla kotiin. Sitä ennen oli kuitenkin pari kivaa yllätystä. Ilman kummempaa ennakkotietoa teimme kahden kilometrin poikkeaman vesiputousopasteen innostamana. En odottanut suuria, se mitä Virossa kutsutaan “waterfall” voisi olla ehkäpä koski Suomessa. Mutta Jägalassa oli kyllä ihkaoikea vesiputous , geologisesti kiinnostavan muodostuman ansiosta. Toinen yllätys oli Jõelähtmen Olerex-huoltoasema, joka palvelee 24h. Menomatkalla pysähdyimme oluella, mutta maanantaina päätimme lounastaa huoltsikalla. Yleensä en kiljahtele riemusta huoltoasemilla syömisestä, mutta vegaaninen mättö maistui. Lämpimiä vaihtoehtoja taisi olla kaksi, tortilla ja enchilada, jotka valmistetaan tilauksesta. Kylmätiskissaä oli myös muutamama muu varsin freesinnäköinen vaihtoehto (ainakin helteenpehmittämässä pyöräilijässä).

 

Huoltsikan tienoilla risteävät myös EuroVelo-reitin linjaukset. Toista, ilmeisesti vanhaa, piti hieman hakea. Jännitysmomenttina oli moottoritien ylitys fillaria taluttamalla. Jännittävää, kohtuullisesti oli liikennettä mutta muutamassa minuutissa taisimme päästä yli. Arvaus, moottoritien rakentamisen jälkeen linjausta on muutettu. Tallinnaan saavuimme hyvissä ajoin, joten poikkesimme Piritan metsikköjen ulkoilureiteille. Pehmeät hiekkamäet kuorman kanssa ja helteessä pistivät valitsemaan tasaisempia reittejä.

 

Kokonaisuudessaan retki oli vallan mainio, vaikkakin lämpötila alkoi olla aika yläkanttiin mukavuusalueellani, rehellisyyden nimissä jo hieman yli. Lisää Viron retkiä on varmasti tulossa ja kyllähän EuroVelo 10 olisi kiva tempaista joskus kokonaan, noinkin kun kotiovelta pääsee lähtemään. Viime kesänä muuten piipahdin jo reitin pohjoisimmassa kohdassa, Struven ketjun mittauspisteellä Alatornion kirkolla.

 

Linkit reittitallennuksiin valokuvineen:

Tallinna – Kaberneeme 48 km

Kaberneeme – Purekkari 82 km

Purekkari -Tsitre 39 km

Tsitre – Tallinna 66 km

Marja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *