Kevyitä pyöräkilometrejä Torniosta Ouluun

Ruuhkaa pyörätiellä hieman ennen Simoa.

Ruuhkaa pyörätiellä hieman ennen Simoa etelänsuuntaan kuljettaessa.

Kesäloman päätti reissu vanhoille kotikulmille Suomen puoliväliin, Ouluun. Oululla on jo vakiintunut maine pyöräilykaupunkina, mutta retkimahdollisuudet pohjoisen rannikoilla ansaitsevat enemmän huomiota.

 

Olen pyöräillyt kerran aiemmin Oulusta Tornion Laivaniemeen yhden yöpymisen taktiikalla. Noudatimme samaa kaavaa tälläkin reissulla. Edellisellä kerralla olin liikkeellä kevyemmällä varustuksella siksi tämänkertainen ensimmäisen päivän 90 km etappi mietitytti. Suhteutin mielessä matkaa edeltävien viikkojen Etelä-Suomen täyden kuorman retkikilometreihin: 60 km päivämatka on tuntunut tosi pitkältä ja jopa 40 km ihan riittävältä. Pohjoisrannikon maasto on kuitenkin ihanteellisen tasaista, ja 90 km taittui helposti painavista pakaaseista huolimatta. Etuna meillä oli myös myötäinen tuulenvire.

Torniosta lähdettiin.

Torniosta lähdettiin.

Suorin ja nopein, muttei kovin miellyttävä, reitti on paahtaa nelostien piennarta karavaanareiden ja rekkojen suihkiessa ohi. Lähes koko matkalla voi kuitenkin ajaa rinnalla kulkevia pienempiä teitä tai jopa kevyenliikenteenväyliä. Muutama pätkä on pakko ajaa päätien laitaa, mutta se ei ollut kirkkaassa kesäsäässä itse asiassa niin ikävää kuin muistin: Piennar on kohtuullisen leveä. Retkikartan pyöräreittejä seuraaminen toimii täälläkin. Muuten, kiitokset ja terveiset Kemiin! Muissa tämän kesä retkikohteissa pyöräreittien opastetarroista on ollut vain valkoiset pohjat jäljellä, mutta Kemissä tarrat näyttivät tuoreilta ja nuolet näkyivät.

 

Hämmentävintä ovat tietysti keskellä-ei-mitään metsää ja peltomaisemaa halkovat kevyenliikenteenväylät. Esimerkiksi pohjoisesta Simoon saavuttaessa on viiden kilometrin leveä ja hyväkuntoinen väylä. Näillä teillä lienee historia vanhoina autotienpohjina, mutta hienoa että ne on päätetty pitää kunnossa ja varata muutenkin kuin autoliikenteelle.

 

Pikkukyliä ja kahviloita ei ole samaan tapaan kuin tiheämmin asutuilla seuduilla, mutta vettä ja energiaa voi tankata reitille sattuvissa kaupungeissa ja kylissä. Pidimme ensimmäisen tauon Kemin mukavalla rantabulevardilla, kahvittelimme Simon asemakylässä ja söimme burgerit Simon eteläpuolella Merihelmessä. Tiesitkö, että Merihelmen vetonaula on viikonloppuisin tanssit, jolloin majoituskapasiteetti on koetuksella? Minusta Merihelmessä on kuitenkin parasta näkymä ravintolan terassilta uimarannalle. Rantakallio,varvikko ja sitkeäkasvuiset männyt voittavat sileäksiajetun nurmikentän mennen tullen. Yhden suositellun koukkauksen jätimme tällä kertaa tekemättä. Edellisen retken perusteella suosittelen kuitenkin koukkausta Simon rantakylän kautta, jossa on tarjolla uimarannan lisäksi myös majoitusta.

Merihelmen ranta.

Merihelmen ranta.

Kun matka sujui helposti, ajoimme Iin keskustaan saakka ja nautimme illasta Illinsaaren rannoilla ja taidekeskus Kulttuuri Kauppilan lähellä ympäristötaidepuistossa. Joku paikallinen Iin pubi piti myös testata: Jos patiolla, eli terassilla, tarkenee näillä leveysasteilla illalla yhdeksän jälkeen olisi paha virhe jättää tilaisuus hyödyntämättä. Teltalle löytyi mukava puskapaikka jokimaisemin.

Carola Grahnin teos Iin ympäristötaidepuistossa.

Carola Grahnin teos Iin ympäristötaidepuistossa.

Iissä on monta pientä hyvää syytä pysähtyä. Pohjoisesta saapuessamme koukkasimme katsomaan Hiastinhaaran luontopolkua. Muutaman kilometrin reitit ja taukopaikka vaikuttivat mukavilta, mutta pitkospuille ei ollut tällä kertaa asiaa pyöräpakaaseilla. Paikka on arvokas lintuvesikohde. Aamulla kiertelimme keskustan kupeessa vanhan Haminan alueella, joka on opastetaulujen mukaan ollut Pohjoisen Suomen merkittävä satama- ja kauppapaikka Kemin Tornion ja Oulun lisäksi jo 1300-luvulta lähtien. Nykyihmisen kelpaa pyörähtää ihastelemassa joenvarren hyvinpidettyjä taloja ja pihapiirejä. Kahvia ja lounasta sopii nauttia museokahvila Hulingissa.

Iijoki

Iijoki

Hamina.

Hamina.

 

Iin jälkeen onkin enää, reittivalinnasta riippuen, reilut 30 kilometriä Ouluun. Kokonaisuudessaan pyörämatka oli jostain syystä vielä odotettua mukavampi kokemus. Sinänsä yllättävää, että huonot muistot ei ollut edelliseltäkään kerralta kun olen saman reitin ajanut. Kenties säällä oli osuutta asiaan: yli 20 lämpöastetta mutta pääosin hieman pilvistä ja lähes tyyntä. Ajaessa hyttysistä ei ole haittaa (paarmoista hieman). Eväs- ja yöpymispaikan valinnalla voi sitten vaikuttaa taukojen miellyttävyyteen.

Perillä Oulussa, suosikkipuistossa.

Perillä Oulussa, suosikkipuistossa.

 

Kaikenkaikkiaan, suositus tasaisesta pyöräretkestä haaveilevalle. Pyörä-juna -yhdistelmä onnistuu Oulusta, Simosta ja Kemistä. Ja mielenkiintoisen pyöräreitin saisi jatkamalla vaikkapa rajajokea myöten pohjoiseen tai Haaparannan kautta Ruotsin puolelle. Ja tietysti Oulusta etelään vaikkapa Kokkolaan saakka.

Marja

2 Comments

  1. Pitempi pyörä reissu oli tälle kesälle jo mielessä. Kovin olisin halunnut lähteä Oulujärveä kiertämään juurikin Oulusta, mutta näyttää ettei tällä hetkellä vaalasta tule junaa jolla saisi kuljetettua pyörän takaisin. Ehkä siis voisi ensi kesälle miettiä tuota pohjoista!

  2. Oulunjärven suunta kuulostaa myös kiinnostavalta. Oletko selvittänyt bussiyhteydet ja mahdollisuuden kuljettaa pyörää bussissa? Jotkut yhtiöt nimittäin kuljettavat fillareita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *