Leppoisin maanantaiaamu aikoihin: Nuuksion Oravankolo

Perillä tuvan pihassa

Perillä tuvan pihassa

Hiljaisuutta, kevätkesäistä linnunlaulua, molkskahduksia järveltä, kauniita kilometrejä metsäreiteillä. Aurinkoa iltapäivällä ja yöllinen herätys ukkoskuuron ropinaan, jyrinään ja välähdyksiin. Aamulla ukkonen oli kaukana poissa, tilalla aurinkoa ja kiireetöntä kahvittelua. Maanantaitunnelma tuntui Oravankolossa kovin kaukaiselta.

 

Kerta toisensa jälkeen pääkaupunkiseudun luontokohteissa hämmästyn siitä minkä periaatteessa jo tiedän: Luonnonrauhaa, pyörälläkin pääsee perille. Merkityt reitit, tuvat, laavut, vuokratuvat. Ei ihme, että näimme retkellä paljon ulkomaisia turisteja.

 

Sunnuntain menomatka, 40 km pyöräillen, oli pelkkää iloa ja samalla myös kuntoilua. Vaikka matka ei ollut sen pidempi, Nuuksion mäet tuntuivat jäsenissä. Navigointi Haltiaan ja siitä eteenpäin on suoraviivaista, joten maisemistakin pystyy nauttimaan. Haltiaan asti pääsee kevyenliikenteen väylää. Viimeiset 10 km Oravankolon tuvalle kuljetaan ensiksi päällystettyä ajorataa lähelle Kattilaa (parkkipaikka ja Oravankoloa lähinnä oleva bussipysäkki). Muutama kilometri ennen Kattilaa on päällystämätöntä mutta helposti ajettavaa tietä ja sieltä viimeiset kolme kilometriä metsäreittiä perille majapaikkaan. Yhden mäen jouduin taluttamaan loppumatkasta, syytän tuoretta renkaiden alla pyörinyttä sepeliä jyrkässä nousussa. Opasteita seuraamalla tupa löytyy helposti.

 

Pieni iltakävely tuvalta

Pieni iltakävely tuvalta

Aurinkoisella terassilla istuskellen aloin haaveilla kokonaisen viikon retriitistä tuvassa. Talvellakin paikalla olisi oma tunnelmansa. Vesi- ja eväshuolto pitäisi sitten suunnitella huolellisemmin. Nyt täytimme vesipullot Haltiassa, sillä tuvassa tai sen lähitienoilla ei ole vesipistettä. Kevätkesän lahnasaalis on ollut kotirannassa runsas. Pakastelahna säilyi hyvänä matkan ja kypsyi kiukaan hiilloksessa erinomaiseksi.

 

Eväslahna, kenties järvestäkin olisi saanut kalaa?

Eväslahna, kenties järvestäkin olisi saanut kalaa?

 

Aamut on parhaita, se on vaan taukomatkailijan juttu. Tunnelmassa on jotain erityistä ja silloin on usein tyyntä, äänimaisemassa on eniten tilaa linnuille.

Kiireettömän aamun jälkeen pakkasimme pyöräkaravaanin ja ajoimme takaisin Kattilaan. Mikä ilo ja onni oli päästä rapsuttamaan yhtä parkkipaikan vieressä laiduntavan lauman mustaa lammasta. Paluumatkan koukkasimme Haukkalammen kautta. Reilun vuodentakaiselta reissulta muistelin, että muutaman mäet joutuu taluttamaan, alas ja ylös. Tai riippuu tietysti kuskista ja ajopelistä.

 

Nuuksion kahden vuokratuvan, Oravankolon ja Tikankolon, varauksen kanssa pitää toimia ajoissa varsinkin kesäaikaan. Alkuvuodesta oli myöhäistä yrittää saada varausta viikonlopulle. Sunnuntai-maanantai -öitä oli tarjolla. Mikäs sen parempi tekosyy kuin aikatauluttaa pidennetty viikonloppu. Bonuksen arkivarauksissa on myös hieman viikonloppua edullisempi hinta. Avaimen voi noutaa ja palauttaa joko Haltian luontokeskukseen tai Espoon keskuksen R-kioskille. Me suuntasimme Haltiaan.

 

Luontokeskuksen liepeillä liikkuu väkeä, mutta vähän kauempana jopa kauniina sunnuntaipäivänä voi kulkea kilometrikaupalla näkemättä ja kuulematta merkkiäkään muista ihmisistä. On kuitenkin hienoa, että kävijöitä liikkuu. Haltian ravintolalla nimittäin riittää asiakkaita. Lounastimme mennen tullen Haltiassa. Erityisesti alkuruokapöytä lunasti lupauksensa kaudenmukaisesta tarjonnasta: Pöydässä oli muun muassa korvasieniä, raparperia, kauden villikasveja,  retiisejä, uuden sadon porkkanoita (tuskin sentään Suomesta). Erityistä oli, että raikkautta ei oltu turhaan hukutettu kermaan ja juustoon vaan kasvisten ja mausteiden maut pääsivät esille. Alkuruoat olivat ehdottomasti parasta antia. Erityisesti 14 euron alkuruoat, keiton ja jälkiruoan + kahvin sisältävä paketti on sopivasti hinnoiteltu.

 

Keväisen alkuruokapöydän antimet

Keväisen alkuruokapöydän antimet

Urheilija pyöräilee Nuuksioon ja takaisin Helsingistä päiväseltään, leppoisa pyöräretkeilijä nauttii yöpymällä puistossa. Vaihtoehtoja riittää telttapaikoista hotelleihin. Nuuksiossa tulee käytyä varmasti jatkossakin, mutta nyt kun takana on kolme reissua on mielessä jo muitakin pyöräretkiä pääkaupunkiseudun tuntumaan. Niistä lisää myöhemmin kesällä.

 

Haukkalammen kautta kotiin

Haukkalammen kautta kotiin

Marja

2 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *