Kaksi päiväkävelyä Kuopiossa (ja hieman ruokapuhetta)

Seuraavana, Kuopio

Seuraavana, Kuopio

Kahden epäonnisen uudelleenkalenteroinnin jälkeen pääsin viimein viikonlopuksi Kuopioon nauttimaan hyvästä seurasta ja Sisä-Suomen maisemista. Retken pääasiallinen tarkoitus oli parantaa maailmaa nuoruudenystävän kanssa. Mikäpä sopisi siihen paremmin kuin ulkoilu lähimetsissä ja kaupungin kaduilla. Aiemmat kokemukseni Kuopiosta rajoittuvat äidin maskottina oloon reissulla yliopistolle noin kaksikymmentä ja tanssiporukan kisamatkalle lähemmäs kymmenen vuotta sitten. Eipä muuta kuin reissukengät jalkaan ja poluille.

Lauantai-iltapäivänä suuntasimme Puijon mäkisille metsäpoluille. Metsässä kävely itsessään on rauhoittavaa, ainakin silloin kun hyttysiä ei ole riesaksi. Entistä mukavampaa luonnossa kulkeminen sienestysaikaan. Kenties on jokin alkukantainen mekanismi aktivoituu aivoista ja tuottaa suurta mielihyvää kun saalista löytyy. Keräsimme litrakaupalla mustatorvisieniä ja muutaman kanttarellin. Voi milloin lie saan itseni sienituntijan kurssille ja oppimaan tunnistamaan uusia herkkuja.

Puijon kaltevilla rinteillä...

Puijon kaltevilla rinteillä…

...kasvoi tällaisia herkkuja

…kasvoi tällaisia herkkuja

Sunnuntaina oli torikierroksen vuoro. Kirpputorilla myyjät pakkailivat yhden maissa tavaroitaan. Hinnat olivat kohdallaan ja ystävä täydensi tarhaikäisen lapsen garderobia. Torilla jäätelöstä nautiskellessamme totesin jälleen kerran, kuinka miellyttävää on kävelykeskusta, jossa autoilla ei ole asiaa joka kortteliin. Melua on vähemmän ja kuljeskelu on leppoisampaa.

Torilla

Kadulla

Kadulla

Kauppahalli ei tietenkään ollut auki sunnuntaina, mutta oli ilo huomata, että Kuopiossa halli on nykypäivänäkin kaupungin sydämessä ja sillä on tilaa ympärillään. Orastava pyöräilykulttuuri näkyy myös torin kulmalla.

Ennen junan lähtöä ajoin pienen pyörälenkin Kallaveden rannalle. Tampereen vuosia lukuunottamatta olen viihtynyt enemmän meren ääressä, mutta kyllä suomalaisen sivistykseen tietysti kuuluu ihastella myös Sisä-Suomen vesistöjä.

Lopuksi pari sanaa ruoasta. Pääosin otimme ilon irti yhteisestä ajasta ja kokkasimme kotona. Sunnuntaina kokeilimme myös torin antimia. Jäätelökioskilla ja konttiravintola Mortonin myöhäisellä lounaalla tuli vastaan sama ilmiö: Kasvisyöjiin ja vegaaneihin on varauduttu, mutta homma hoidetaan listan ulkopuolelta. Jäätelökioskilla listasta löytyi Valion normivalikoima mutta kun kysyin vegaanisia jäätelöitä niin niitäkin löytyi kolmea makua. Valitsin suklaan ja se näkyi olevan Oatlyn kaurajäätelöä.

Mortonissa oli hyvä valikoima burgereita ja ranskalaisetkin näyttivät maistuvilta. Lauantain pitsaillallisen jälkeen salaatti kuulosti kuitenkin houkuttelevammalta. Kanasalaatista luvattiin tehdä kasvisyöjälle sopiva tulkinta, eli korvata kana kasvispihveillä. En hoksannut pyytää vegaaniversiota, joten salaatissa oli fetaa ja pihvien tarkempi koostumus jäi myös selvittämättä.

Eräs Mortonin yksityiskohdista

Eräs Mortonin yksityiskohdista

Viehättävintä ravintolassa oli tunnelma. Vaikka oltiin katuruokaravintolassa, homma oli mietitty yksityiskohtia myöten. Tylsän numeron sijaan sain tilauksen yhteydessä eläinfiguurin, jonka avulla annos löysi oikeaan pöytään. Kalusteet sopivat erinomaisesti paikan tyylin ja jopa Wc:n sisustuksessa oli nokkelia yksityiskohtia. Ruokaa pidin aavistuksen hintavana. Ranskalaiset dippeineen kahdeksan euroa. Yllättävästi houkuttelevan kuuloinen juustolautanen hilloineen ja ruiskekseineen olisi maksanut vain 6,5 euroa. Salaatti kustansi 14 euroa, mielestäni laatuunsa nähden hieman yläkanttiin. Annoksessa oli runsas jääsalaatti-rucola -pohja, sekä kirsikkatomaatteja, fetaa ja grillattua ananasta. Vadelma- ja balsamico-kastikkeet oli viritetty tietysti alkuperäiselle pääraaka-aineelle eli kanalle eikä vadelma ollut täydellinen makupari kasvispihveille. Pihvit itsessään olivat kohtuulliset, ainakin jos vertaa peruna ja juuresraastepohjaisiin höttöihin joita toisinaan saa. Yhteenveto: Miljöö kiva, ruoka katuruoaksi aavistuksen hintavaa. Reilumpaa olisi ollut arvioida kokonaisuutena mietitty annos. Toisaalta, on erikoista ettei salaateista löytynyt valmista kasvisversiota.

Ruokapuheeksi meni. Ei se mitään, aihe on ajankohtainen. Elokuun lopussa on nimittäin tulossa Satoa lähiruokafestivaali 26.-27.8.

Marja

One Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *