Päiväretki Porkkalanniemelle pyörällä ja junalla

Tyyni hetki rantakallioilla

Tyyni hetki rantakallioilla

Pääkaupunkiseudun lähiretkien klassikkokohteiden sarja jatkuu. Porkkalanniemi on erinomainen päiväretkikohde myös ilman autoa liikkuvalle. Jos haluaa urheilla, Helsingin keskustasta retkeilyreiteille polkaisee fillarilla koko matkan (reippaat 50 km suuntaansa). Otimme päivän rennommin ja talutimme pyörät junaan päärautatieasemalta. On erinomaista, että fillarin kuljetus HSL-alueella on maksutonta. Rajoitus “ruuhka-aikojen” ulkopuolella harvemmin haittaa vapaalla olevaa matkailijaa. Ainakin aiemmin myös maalaisjärjen käyttö on ollut sallittu, eli ruuhka-aikaan fillarista ei ole huomautettu kun olen matkustanut hiljaiseen, ruuhkanvastaiseen suuntaan. Tällä kertaa jäimme pois Tolsan asemalla, josta matka jatkui Porkkalantietä pitkin kohti niemen kärkeä. Matkaa maantien laidassa kertyi reilut 20 km. Kuten kartasta näkyy, risteyksiä on vähän eli reitin hakemiseen ei tarvitse käyttää energiaa.

Vadelmakausi on parhaimmillaan. Mikäs olisi ihanampaa kuin nostaa pyörä pientareelle ja pitää vadelmapaussi. Menomatkan nesteytys hoitui vesipullon sijaan vadelmilla. Loppumatkalla niemen kärjen ulkoilualueille johtava reilun kilometrin mittainen polku sopii myös pyöräiltäväksi. Cyclocross suoriutui reitistä mainiosti, mutta maastopyöräilyyn tottumaton ajaja joutui välillä taluttamaan möykkyisiä pätkiä. Ja tietysti pitämään herkuttelutaukoja mustikkamättäillä.

Päivä oli pilvinen, välillä tihkusateinen, lämmin ja tyyni. Loppujen lopuksi siis aika poikkeuksellinen ja omalla tavallaan harmaan kaunis. Eväsleivät ja seesteinen maisema merelle, muuta en osannut toivoa. Viimepäivien poikkeuksellinen leppäkerttuinvaasio oli läsnä täälläkin.  Pieniä ystäviä oli joka paikassa, muun muassa kiipeilemässä ympäri kehoa. Niemennokan kierrokselta löytyi myös hedelmäpussillinen kanttarelleja, pari herkkutattia ja kangastatteja. Lauantai-illan ja sunnuntain ruokalista oli mukava suunnitella sienisaaliin pohjalta.

Osa päivän odottamattomasta sienisaaliista

Osa päivän odottamattomasta sienisaaliista

Kahvitermosta meillä ei ollut mukana. Piipahdimme katsomassa satamamiljöötä ja suuntasimme paluumatkalla kahville Cafe Porkkalaan muutaman kilometrin päähän rantakylästä. Katettu terassi suojasi kivasti sadekuurolta. Seuraavalla kerralla taidamme kuitenkin keitellä kahvit termariin, ottaa omat pullat mukaan ja nauttia nekin luonnon helmassa.

Paluumatkalla jäimme pois junasta Leppävaarassa ja ajoimme Espoon rantaraittia seuraillen aina Helsingin rajalle. Leppävaaran asemalla poisjäännissä oli kaksi kiistatonta etua verrattuna päärautatieasemaan: Rantaraitti kulkee tällä osuudella Laajalahden rantoja. Meillä oli kiire valmistamaan sieni-illallista, mutta reitin varrella olisi voinut pysähtyä kahville Gallen-Kallelan museon kupeessa tai Villa Elfvikin Cafe Satakielessä. Toinen pieni plussa on, että arvolippu Kirkkonummelta Espooseen on hieman halvempi kuin matka Helsinkiin saakka. Ikuinen miinus Leppävaaran kautta kulkiessa on pyöräilijän kannalta uskomattoman vaikeasti hahmotettavat kulkureiti. Olen tuskin kertaakaan Leppävaaran kautta ajaessa onnistunut ajamaan suoraan sellaista reittiä, mitä olen suunnitellut. Retkipäivänä ei haittaa, mutta työ- tai muilla aikataulutetuilla asioilla hermostuttaa kartan ja opastein kanssa arpominen.

Lehmiä ei kiinnostanut tehdä tänään lähempää tuttavuutta

Laajalahden lehmiä ei kiinnostanut tehdä lähempää tuttavuutta

Rantaraitilla oli hauskaa havainnoida ajankohtaisia ilmiöitä. Sulassa sovussa liikkuivat perinteisemmän lisätyn todellisuuden harrastajat (luontobongarit kiikareineen) ja Pokémon-pelaajat. Otaniemen päässä pitää tietysti pysähtyä katsomaan näkyykö rantamaisemaa hoitavia lehmiä. Loppujen lopuksi päivälle kertyi pyöräilyä mukavasti reippaat 60 kilometriä ja lisäksi kävelyä rantakalliolla. Tämä oli kaikin puolin erinomainen lauantai.

Marja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *